Rørosista Tukholmaan

22-24.7
Matkaan lähdettiin sunnuntai aamuna ja valitsimme reitin Rørosin kautta ja siitä kohti etelää. Ensin tietä 28 ja sitten tielle 26. Mukavia  maisemia, mutta ei näytä keski Norjan jälkeen miltään. Valitettavasti.

Ajelimme Ruotsin puolelle Malungiin ja päivän ajoiksi tuli noin 380 km. Meillä oli mukava majapaikka varattuna, josta seuraavana aamuna päästiin kohti Tukholmaa.

Tuokin ajo sujui ihan mukavasti, mutta aina kotimatka on vähän tylsä. Mieluusti olisi jo kotona ja vaan on matkaa jäljellä.
Tuon takia mopon lähettäminen kotiin ja itse lentäminen on paras vaihtoehto. Niinhän me  on pari kertaa tehty, viimeksi Milanosta kotiin. Silloin pääsee hienoista maisemista suoraan kotiin. No saa nähdä mitä seuraavaksi.

Tämän reissun ajokilometrit olivat yhteensä 3460 km.
Yhteenvetoa:
# erittäin kiva tapahtuma Bemarikerholta
# Norjassa on kallista, varsinkin olut (10e 0,3l) ja mopon rengas (yli 400e)
# upeat maisemat
# erinomaiset tiet
# tunneleita paljon, jos valitsee väärän reitin
# hyvä seura :)
# ”pohjolan Alpit”

Hyvä reissu siis, mutta seuraavaksi muualle Eurooppaan!

BMW summer tapahtuma 19-22.7.2018

Torstai illalla majoituttiin huoneisiin, kivat rivitalomaiset kämpät, johon jokainen sai moponsa katon alle oven viereen. Meitä oli siellä n. 60, Suomesta, Norjasta, Sveitsistä, Englannista ja Saksasta.
Illalla oli tarjolla maukasta poronkäristystä ja infoa seuraavan päivän tapahtumista. Iloista puheen sorinaa oli jo melkoisesti, kun uudet ja vanhat tuttavat juttelivat yhdessä. Isäntäperhe esitteli itsensä ja Thor piti myös huolen, että kaikki sujui niin kuin piti.

20.7 perjantaina lähdimme aamupalan jälkeen kuparikaivokselle itse Rørosiin. Sinne mentiin mopoilla ja reitti oli tosi makee. Kierrettiin tunturin kautta, vaikka itse Vauldalenkin oli n. 700m korkeudelle eli sekin oli tunturilla. Matkalla nähtiin, meidän iloksi, paljon poroja. Ilma oli aurinkoinen ja matkaa kaivokselle Olavsgruvaan tuli noin 40 km. Perillä meitä odottivat kaivoksen oma opas (englanti) ja meidän opas (Norja-Suomi). Kaivoksen retkeen osallistui noin parikymmentä henkeä.

 

Saimme kypärät päähän ja eikun alas kaivokseen (n 50m). Alas mentiin mäkeä ja portaita vaihdellen ja alhaalla oli +4 astetta, kuraista ja märkää. Mutta onneksi hyvät valot ja ei ollenkaan ahdasta.
Käynti oli erittäin mielenkiintoinen, opas puhui selkeää englantia ja oli myös huumorintajuinen. Olimme alhaalla n. tunnin, jonka jälkeen ajoimme letkassa Røros hotellille, missä oli tarjolla lounas. Taas maukasta riistaa, tällä kertaa hirveä. Loppu iltapäivä oli omaa aikaa ja suurin osa porukasta tutustui kaupunkiin. Hieno paikka!

Illalla Vauldalenissa oli tarjolla taas hyvää ruokaa, nyt kalaa. Siika maistui todella ja sen jälkeen iltaa jatkettiin vielä karaoken tahdissa. Pientä vaikeutta oli, koska vetäjä oli sammuttamassa Ruotsin metsäpaloja. Nuo metsäpalot vaikeuttivatkin osan porukasta sekä tulo että menomatkaa. Mukava ilta
joka tapauksessa!

Lauantai olikin täysi ohjelma päivä. Aamupalan jälkeen jo klo 7.30 lähdimme bussilla kohti Femundenia, joka on Norjan toiseksi suurien sisäjärvi. Aurinko paistoi jälleen meille, eli sää suosi taas. Tuolle järjen rannalle matka kesti 1,5 h ja rannassa nousimme järvilaivaan. Laiva vei meidät tyynen järven poikki noin 1h matkan Femundshyttenille. Siellä saimme kuulla kuparin jatkokäsittelystä, miten sitä hevospeleillä tuotiin pitkän matkan päästä ja taas erottelun jälkeen kuljetettiin takaisin Rørosiin.

Tarjolla oli myös lounas, joka oli suomalaisittain aika erikoinen. Kotijuustoa muruina lautaselle ja siihen päälle hapatettua kermaa sokerilla. Lisänä paperin ohutta leipää ja lammas-, poro- ja sikamakkaraa/ leikkelettä (?) Erikoista, mutta nälkä lähti tälläkin ruualla. Päälle tuli vielä musiikki esitys, ja olimme valmiita uudelleen laiva/bussi matkalle. Vauldalenissa oltiin n. 16.30.

Parin tunnin lepo ja sitten lähdettiin illalliselle. Metsäkodalle (mahtui 60 henkeä) oli matkaa noin 2km ja matka tehtiin hevoskärryillä. Niin hyvä sää kuin päivällä olikin, niin juuri lähdön hetkellä alkoi sataa vettä. Ja runsaasti!! Märkiä oltiin, jos suojaa ei ollut. Hevoset oli kuitenkin upeita ja matka siis ikimuistoinen.

Perillä saimme nauttia taas maistuvan aterian, tällä kertaa poroa. Mahtava nuotio kodan keskellä, kynttilät (150kpl) seinillä ja taustalla trubaduuri soittelemassa. Oli kyllä hyvää ja hienoa! Pikku hiljaa ne vaatteetkin kuivuivat... Aika kului kuin siivillä ja kolme tuntia olikin jo mennyt. Hevoset tulivat taas innokkaina hakemaan meidät ja nyt saimme nauttia matkasta ilman vesisadetta. Kyllä elämä voi antaa hienoja kokemuksia!

Iltaa jatkettiin vielä hetki hotellissa yhdessä, kunnes tunturi-ilma oli tehnyt tehtävänsä ja oli aika mennä maate.

22.7 sunnuntaina jokainen lähti omaan tahtiinsa matkaan ja kiitoksia ja näkemiin, tavataan ensi vuonna kuului joka puolelta. Haikeaa lähteä, kun oli niin mukavaa. Meillekin tapaaminen toi paljon uusia tuttavuuksia ja aiemmin nähtyihin tutustui vieläkin paremmin. Isäntäperhe piti meistä kympin arvoisesti huolta ja kaikki sujui loistavasti. Viikonloppu oli vaan liian lyhyt, nähdään taas ensi vuonna!

Tuona päivänä Arin kanssa ajeltiin Ruotsin Malugiin, josta huomenna lähdemme kohti Tukholmaa ja kotia. Kuulosta hyvältä tuo koti!

Rørosiin Trondheimista 19.7.2018

Olipa matkassa mutkia, jotta pääsimme Trondheimista Rørosiin.

Ari haki mopon parkkihallista ja ilmoitti, että rengaspaineet on alhaalla. Hän ajoi huoltikselle, ilmaa renkaaseen ja takaisin hotellin pihalle. Renkaassa oli taas ylimääräistä metallia, liekö naula. Ei voi olla että taas, jo meillä on tuuria. Sama tapahtui viime vuonna Puolasta.

 

 

 

Nyt pääsimme onneksi itse ajamalla BMW mp huoltoon, josta kaiken lisäksi löytyi meille sopiva rengas. Ja he jopa ehtivät vaihtaa sen samana päivänä. Odottelimme sitten siellä BMW loungessa noin kolmisen tuntia, kunnes pääsimme matkaan noin klo 15 ja yli 4000 kr köyhempinä. Vitsit, että täällä Norjassa on kallista meille suomalaisille!

Pääsimme siis matkaan ja ajelimme suunniteltua reittiä Rørosiin tai tarkemmin paikka oli Vauldalen. Se on aivan Ruotsin ja Norjan rajalla. Menimme tietä 705, joka taas yllättäen nousi tuntureille melkein kilometrin korkeuteen. Kiva tie, hyvä kuntoinen ja kelikin oli hyvä.

 

Perille Vauldaleniin tulimme noin klo 18.

Huomenna Røros ja Bmw summer tapahtuma

Trondheim päivää vietettiin kävellen kaupungilla. Aamulla satoi ja pääsimme liikkeelle vasta myöhemmin. Käveltyä tuli varmaan noin 7 km, mikä vähän tuntui jaloissa, koska nuo varvastossu-sandaalit ei ihan ole parhaat asfaltilla kävellä.

Katselimme yliopiston mäen,  Kristianssenin linnoituksen, jossa onneksi pysähdyttiin oluelle. Olipa hiostava ja kuuma ilma, hikeä pukkas ihan oikeesti. Siitä sitten alas kaupungille jyrkkää mäkeä, jossa muuten on polkupyörillä tarkoitettu apulainen. Toinen jalka polkimella ja toinen telineeseen joka sitten työntää sut ja polkupyörän ylös mäkeä. Ei nähty käytössä, harmi!

 

Mäen alla oli kaupungin vanha silta, joka vie Nidelva joen yli. Lähellä oli myös Nidarosin tuomiokirkko, joka katseltiin ulkoapäin. Sen jälkeen loppuaika meni hakiessa pankkia, joka vaihtaa meillä olleen väärän rahan. Saimme nimittäin eräältä lautalta rahasta takaisin vanhan 100 kr setelin. Ari yritti seuraavalla lautalla maksaa sillä, mutta ei kelvannut. Poika selitti, että sen voi vaihtaa pankissa. Juu, mutta ei missä tahansa. Tuota oikeaa pankkia haettiin nyt sen verran, että ei ollut sen 10euron arvoista. Mutta vaihto saatiin tehtyä!

Hotellille kävely olikin sen jälkeen jo melkein liikaa. Illalla syötiin hotellin ravintolassa ihme musta/ valkopaitojen joukossa. Tämä hotelli on nimittäin jalkapallo areenan vieressä ja siellä alkaa just peli. Kotijoukkue on Rosenborg BK, vastassa Valur. Metelistä päätellen tulen kuulemaan, kumpi voitti! Täytyy varmaan sulkea ikkuna!

 

 

Huomenna mennään sitten BMW summer tapahtumaan Rørosiin. Sinne tulee Suomesta bemarikerhosta 30- 60 osallistujaa. Nyt päästään järjestetyn ohjelman ja syömisen pariin eli vaihtelua tähän reissuun. Tapahtuma alkaa huomenna ja päätyy sunnuntaina. Kuulemisiin...

Trondheim

Eilen hehkutin aurinkoisella aamulla ja tänään sitten oli jo aamusta 24 astetta lämmintä.
Olimme sitä ennen nauttineet pitkästä aikaa hotelli aamupalan ja maistuipa hyvälle. Aiemmin olimme kolme yötä paikoissa, jossa meillä oli vain omat eväät. Söimme edellisinä päivinä esim. juusto- kinkku sämpylän tai sämpylän, jonka päälle vedettiin tuubista sulatejuustoa. Sekin oli ihan ok, mutta nyt siis maistui oikeasti hyvältä!

Matkan päämäärä oli tänään Trondheim, mutta reitimme teki pienen mutkan. Suuntasimme ensin pois Kristiansundista tietä E39. Nyt ajoimme kolmannen vuonon ali (Freifjordtunnelen), taas noin 7 km. Tämä ei maksanut mitään. Vähän tunnelin jälkeen siirryimme tielle 70, joka vei meitä taas etelän suuntaan aina melkein Oppdaliin asti. Tie oli hyvä kuntoinen ja taas ajettiin. Oli mutkaa jos toista ja hienot maisemat vuonolle. Jossain kohtaa oli tietyötä, mutta ei sekään muuta kuin hieman hidasti matkan tekoa.

Ilma oli siis aurinkoinen ja parhaimmillaan lämpö nousi jo lähes kolmeenkymmeneen. Ylempänä oli viileämpää. Ennen Oppdalia käännyimme pienemmälle tielle Vognillan kohdalta ja suuntana nyt pohjoinen ja siellä paikka nimeltä Voll. Nousimme yllättäen ylös vuorelle noin vajaaseen kilometriin ja löysimme yhden norjalaisten ”mökkikylän”. Vuorella oli järviä ja niiden ympärillä paljon mökkejä. Tällaista jatkui useita kilometrejä ja oli taas katseltavaa ja ihmeteltävää. Suomalaiset haluavat mökin meren tai järven rannalta ja norjalaiset ilmeisesti tunturilla/ vuorelta ja mielellään sieltäkin järven läheltä. No mökki kuin mökki!

Tie oli ylhäällä aika huono ja lampaita piti taas välillä väistellä. Siksi ei voinut ajella kovaa, mutta hyvä kokemus tämäkin. Jossain vaiheessa käännyimme paremmalle tielle, joka muuttuikin nopeasti HIEKKAtieksi ja eikun takaisin. Teimme vähän pidemmän lenkin ja pääsimme alas asfalttitietä. Alhaalla lämpö nousi päivän ennätykseen eli 32,5 astetta. Ja mitä sitten? Mukava kun on lämmintä ja tiekin kapeni ja kapeni ja muuttui HIEKKA tieksi, onneksi oli savinen ja kova. Sitä ei onneksi jatkunut kuin muutama kilometri. Tuona aikana oli tietyö, jossa kaivinkoneen kauha melkein teilasi meidät! Huh kun pelästyin!!

Paremmalla tiellä päästiin taas ajelemaan ja pidettiin myös pieni tauko paikassa nimeltä Å.
Sen jälkeen tietä 65 ylös ja päästiin jälleen tielle E 39. Siitä olikin enää pyyhkäisy Trondheimiin.
Päivän ajo saldo oli 307 km. Huomenna onkin välipäivä tai en tiedä, onko sittenkään? Saa nähdä

The Atlantic road

Vihdoin alkoi aamu aurinkoisena ja lämpimänä. Tavarat taas kerran laukkuihin ja matkaan. Tänään valitsimme pienen kiertotien eli lähdimme Mittetistä vuonon rantaa kohti Vistdalia ja eteenpäin vuorelle. Pieni ylösnousu ja takaisin alas ja taas vuonon rantaan. Matkalla oli taas lampaita tiellä ja yksi kettu. Kiersimme samaa vuonoa  Langfjorden n. 70 km. Ja mitä sitten, seuraava vuono ja sen ranta (Fannefjorden). Hienot on nuo maisemat edelleen.

Tulimme noin 5 km päähän Moldesta, jossa päätimme käydä kaffeella. Ihmettelimme hieman ruuhkaa, mutta jatkoimme silti sitkeästi eteenpäin. Emme päässeet ihan rantakadulle ajamaan ja viimein kun pääsimme, selvisi syy ruuhkiin. Rantakadulla oli Jazzfestivaalit. Ja ajokielto. Tässä vaiheessa alkoi olla jo 26 asteen helteessä kuuma eli luovutimme ja mopon nokka takaisin päin. Pysähdyimme kuitenkin sataman kohdille syömään banaanit ja juomaan. En sitten taaskaan saanut kaffetta!

Matka jatkui tietä 64, suuntana Atlantin ranta ja ensin paikka nimeltä Bud. Siellä kuvailimme jo kauniita Atlantin rantoja pienen mäen päältä. Siitä alkoi sitten 25km ajo kohti varsinaista Atlantic roadia, jolla on pituutta noin 8,4km. Tuollakin matkalla oli hienoa, erilaista maisemaa ja tie seuraili lähempänä ja kauempana rantaa.

Atlantin tietä on sekä kehuttu että vähätelty. Meistä se oli kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, vaikka ei ollutkaan tuulista. Hienoja siltoja, upea meri ja meillä vielä aurinkoinen ilma. Hiki tuli kuvia näpsiessä ja pikku kävelyjäkin tehdessä. Juteltiin muidenkin suomalaisten motoristien kanssa. No, hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tuo tie. Siitä oli vielä matkaa Kristiansundiin parikymmentä kilometriä, jonka aikana tuli täyteen tällä reissulla ajettuna 2000km.

Kristiansundiin pääsee ajamalla Atlantic tunneliin, joka on lähes 6 km pitkä ja kulkee meren alla enimmillään 265 m syvyydessä. Ja matkan ainoa maksullinen tunneli, hinta oli 105 kr. Luulin, että noita maksullisia olisi ollut enemmän, hyvä näin.

Löysimme helposti hotellimme ja eikun kunnon suihkuun. Sitten oli aika hakea jostain ruokaa ja sitä löydettiin rannassa. Ei mitään erikoista, mutta nälkä lähti. Oltiin molemmat kummasti väsyneitä, eikä jaksettu oikein muuta, joten hotelli kutsui. Ilta menikin lopuun  lepäillessä ja katsoessa tv: sta Putinin ja Trumpin tapaamista Suomen kanavalta 1.

Ålesund ja Trollstigen

Kyllä tämä Norjan sää on kummallinen. Se muuttuu nopeasti, samoin lämpötila. Tämä aamuna pikku mökki jäi taakse jo 19 asteen lämmössä (klo 9.00), aurinkokin pilkisteli taivaalla. Laskeuduimme alas vuonon rantaan ja ylitimme Norddalsfjordenin Eidsdalista Valldaliin.

Emme kuitenkaan vielä lähteneet Trollstigenille vaan Ålesundiin. Päätimme pidentää päivämatkaa noin 200km, ja Ari pääsi taas ajelemaan kunnolla. No, se tietty tarkoitti, että kiljumistakin välillä takapenkiltä kuultiin. No, matka oli ihan mukavaa tietä ja perillä Ålesundissa oli jotkin markkinat. Mentiin sinne kaffelle ja ihmettelemään sitä samaa risteilijää, joka nähtiin jo Bergenissä ja myös eilen yhden vuonon rannalla.

Rannalla oli ollut jotku venemarkkinat ja väkeä siellä oli riittämiin. Katseltiin ja kierreltiin ja eikun takas. Matkalla satoi muuten muutama pisara ja sää oli pilvipoutainen. Ajoimme hieman alkumatkasta eri reittiä, mutta loppu tultiin samaa tietä Valldaliin.

 

 

Pienitauko ja kohti korkeuksia. Ylöspäin mennessä oli tien vieressä tooosi paljon mansikkatiloja ja niiden myyntipisteitä. Ari jo sanoi, että pitäisikö ostaa, kunnes tultiin syvän ja kapean kosken kohdalle. Mopo parkkiin ja muiden kanssa ihmettelemään koskea (Gudbrandsjuvet) ja samalla syötiin nyt niitä mansikoita. Ja oli muuten todella hyviä, parhaita mitä ollaan tänä vuonna syöty! Kosken päälle oli tehty hienot rautasillat, joita minäkin uskalsin kulkea. Joki oli syvällä kallion välissä, kapeassa onkalossa, josta se kuohuen kulki eteenpäin turkoosinsinisenä. Upeeta!

Matkaan taas lähdettiin ja pikku hiljaa noustiin ylös vuorille. Korkeutta oli enimmillään alle kilometri ja maisemat avarat ja osittain lumisetkin. Pysähdyimme Trollstigenin näköalapaikalle ennen laskua ja kävimme ottamassa pakolliset kuvat. Olipa taas kerran hieno paikka 1800m korkeiden huippujen välissä. Väkeä oli kuin pipoa ja odotettavissa siis ruuhkia matkalla alas.

Laskeutuminen sujui hyvin, mutta hitaasti. Saavutimme yhden bussin, jonka matka oli hieman vaikeaa. Kuitenkin tämä oli aika helppo verrattuna niihin pahimpiin, joissa Alpeilla on käyty. Mutta sellainen ”must” kokemus Norjassa.

Alhaalla suoritettiin matkustajien tankkaus ja sen jälkeen vielä ajo majapaikkaan, Mittettiin. Periltä löytyi yöpaikka, pieni, vanha mökki talon pihalla. Mökissä oli kuitenkin kaikki mukavuudet terasseineen, eli ihan hyvä paikka. Ja taas toisella puolella vuono näköala ja toisella vuoret.