Illalla oli tarjolla maukasta poronkäristystä ja infoa seuraavan päivän tapahtumista. Iloista puheen sorinaa oli jo melkoisesti, kun uudet ja vanhat tuttavat juttelivat yhdessä. Isäntäperhe esitteli itsensä ja Thor piti myös huolen, että kaikki sujui niin kuin piti.
20.7 perjantaina lähdimme aamupalan jälkeen kuparikaivokselle itse Rørosiin. Sinne mentiin mopoilla ja reitti oli tosi makee. Kierrettiin tunturin kautta, vaikka itse Vauldalenkin oli n. 700m korkeudelle eli sekin oli tunturilla. Matkalla nähtiin, meidän iloksi, paljon poroja. Ilma oli aurinkoinen ja matkaa kaivokselle Olavsgruvaan tuli noin 40 km. Perillä meitä odottivat kaivoksen oma opas (englanti) ja meidän opas (Norja-Suomi). Kaivoksen retkeen osallistui noin parikymmentä henkeä.
Saimme kypärät päähän ja eikun alas kaivokseen (n 50m). Alas mentiin mäkeä ja portaita vaihdellen ja alhaalla oli +4 astetta, kuraista ja märkää. Mutta onneksi hyvät valot ja ei ollenkaan ahdasta.
Käynti oli erittäin mielenkiintoinen, opas puhui selkeää englantia ja oli myös huumorintajuinen. Olimme alhaalla n. tunnin, jonka jälkeen ajoimme letkassa Røros hotellille, missä oli tarjolla lounas. Taas maukasta riistaa, tällä kertaa hirveä. Loppu iltapäivä oli omaa aikaa ja suurin osa porukasta tutustui kaupunkiin. Hieno paikka!
Illalla Vauldalenissa oli tarjolla taas hyvää ruokaa, nyt kalaa. Siika maistui todella ja sen jälkeen iltaa jatkettiin vielä karaoken tahdissa. Pientä vaikeutta oli, koska vetäjä oli sammuttamassa Ruotsin metsäpaloja. Nuo metsäpalot vaikeuttivatkin osan porukasta sekä tulo että menomatkaa. Mukava ilta
joka tapauksessa!
Lauantai olikin täysi ohjelma päivä. Aamupalan jälkeen jo klo 7.30 lähdimme bussilla kohti Femundenia, joka on Norjan toiseksi suurien sisäjärvi. Aurinko paistoi jälleen meille, eli sää suosi taas. Tuolle järjen rannalle matka kesti 1,5 h ja rannassa nousimme järvilaivaan. Laiva vei meidät tyynen järven poikki noin 1h matkan Femundshyttenille. Siellä saimme kuulla kuparin jatkokäsittelystä, miten sitä hevospeleillä tuotiin pitkän matkan päästä ja taas erottelun jälkeen kuljetettiin takaisin Rørosiin.
Tarjolla oli myös lounas, joka oli suomalaisittain aika erikoinen. Kotijuustoa muruina lautaselle ja siihen päälle hapatettua kermaa sokerilla. Lisänä paperin ohutta leipää ja lammas-, poro- ja sikamakkaraa/ leikkelettä (?) Erikoista, mutta nälkä lähti tälläkin ruualla. Päälle tuli vielä musiikki esitys, ja olimme valmiita uudelleen laiva/bussi matkalle. Vauldalenissa oltiin n. 16.30.
Parin tunnin lepo ja sitten lähdettiin illalliselle. Metsäkodalle (mahtui 60 henkeä) oli matkaa noin 2km ja matka tehtiin hevoskärryillä. Niin hyvä sää kuin päivällä olikin, niin juuri lähdön hetkellä alkoi sataa vettä. Ja runsaasti!! Märkiä oltiin, jos suojaa ei ollut. Hevoset oli kuitenkin upeita ja matka siis ikimuistoinen.
Perillä saimme nauttia taas maistuvan aterian, tällä kertaa poroa. Mahtava nuotio kodan keskellä, kynttilät (150kpl) seinillä ja taustalla trubaduuri soittelemassa. Oli kyllä hyvää ja hienoa! Pikku hiljaa ne vaatteetkin kuivuivat... Aika kului kuin siivillä ja kolme tuntia olikin jo mennyt. Hevoset tulivat taas innokkaina hakemaan meidät ja nyt saimme nauttia matkasta ilman vesisadetta. Kyllä elämä voi antaa hienoja kokemuksia!
Iltaa jatkettiin vielä hetki hotellissa yhdessä, kunnes tunturi-ilma oli tehnyt tehtävänsä ja oli aika mennä maate.
22.7 sunnuntaina jokainen lähti omaan tahtiinsa matkaan ja kiitoksia ja näkemiin, tavataan ensi vuonna kuului joka puolelta. Haikeaa lähteä, kun oli niin mukavaa. Meillekin tapaaminen toi paljon uusia tuttavuuksia ja aiemmin nähtyihin tutustui vieläkin paremmin. Isäntäperhe piti meistä kympin arvoisesti huolta ja kaikki sujui loistavasti. Viikonloppu oli vaan liian lyhyt, nähdään taas ensi vuonna!
Tuona päivänä Arin kanssa ajeltiin Ruotsin Malugiin, josta huomenna lähdemme kohti Tukholmaa ja kotia. Kuulosta hyvältä tuo koti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti