Geiranger

Onneksi otin eilen valokuvia tästä majapaikasta, koska aamulla oli NIIIIN sumuista. Pilvet roikkuivat vuorien rinteillä ja mopokin oli ihan märkä. Söimme omat eväät huoneessa, joka oli muuten hyvä, mutta tosi kuuma yöllä. Ei oikein onnistunut nukkuminen hyvin.

Mutta liikkeelle klo 10. Venytimme lähtöä noiden pilvien takia, mikä olikin hyvä ratkaisu. Ajelimme pienen matkaa takaisin Skeihin, josta jatkoimme tietä E39. Pilvet eivät haitanneet menoa kuin vasta siirryttyämme tielle 60. Tuo tie vei meidät Byrkjelosta Utvikiin ja noustiin 600 metrin korkeuteen ja suoraan pilveen. Näkyvyys oli huono ja pilvihän on vettä eli märkääkin oli. Tuon nousun ja laskun jälkeen seurailimme vuonon rantaa 30 km. Yhden mutkan takaa tuli yllätys, sieltä näkyi suuren laivan keula. Iso risteilijä oli tullut pikku kylän satamaan ja väkeä pyöri kuin pipoa rannalla. Väkeä kuskattiin ”junilla” kaupoille.

Vuonon kierto päättyi Stryniin, josta mentiin tielle 15 ja suuntana Geiranger. Kokonaan oli pilvistä, mutta tässä kohtaa alkoi jo aurinko pilkistellä pilvien välistä. Yhdellä huoltiksella juteltiin suomalaisten kanssa, jotka kertoivat tulleensa juuri Geirangerista. Matka jatkui ja reitillä oli paljon mutkia ja tunneleita. Viimeinen tunneli nousi jo kilometrin korkeuteen ja kas kummaa, sen toisella puolella paistoi AURINKO. Pilviä oli yhä, mutta vähemmän. Ja eikun suunta sitten yhä ylöspäin eli Dalsnibballe. Maksu tiskiin, 140 kr, ja mopo kohti 1500 metrin korkeutta. Ja ei voi muuta taas sanoa, kuin että kannatti. Näkymät ovat huisin hienot!

Lasku alas sujui hyvin ja pysähdymme alhaalla Geirangerissa kauppaan. Eväät kassiin ja uudelleen toista vuoren reunaa ylös. Tämäkin tie oli serpentiinitietä ja vähän ruuhkainenkin. Ajelimme Geirangerista noin 20 km majapaikkaan, joka tällä kertaa oli pikku mökki. Paikan nimi on Hesthaug Gard, ja mökin ikkunoista näkyy jo seuraavalle vuonolle. Sinne sitten huomenna...