Tulimme noin 5 km päähän Moldesta, jossa päätimme käydä kaffeella. Ihmettelimme hieman ruuhkaa, mutta jatkoimme silti sitkeästi eteenpäin. Emme päässeet ihan rantakadulle ajamaan ja viimein kun pääsimme, selvisi syy ruuhkiin. Rantakadulla oli Jazzfestivaalit. Ja ajokielto. Tässä vaiheessa alkoi olla jo 26 asteen helteessä kuuma eli luovutimme ja mopon nokka takaisin päin. Pysähdyimme kuitenkin sataman kohdille syömään banaanit ja juomaan. En sitten taaskaan saanut kaffetta!
Matka jatkui tietä 64, suuntana Atlantin ranta ja ensin paikka nimeltä Bud. Siellä kuvailimme jo kauniita Atlantin rantoja pienen mäen päältä. Siitä alkoi sitten 25km ajo kohti varsinaista Atlantic roadia, jolla on pituutta noin 8,4km. Tuollakin matkalla oli hienoa, erilaista maisemaa ja tie seuraili lähempänä ja kauempana rantaa.
Atlantin tietä on sekä kehuttu että vähätelty. Meistä se oli kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, vaikka ei ollutkaan tuulista. Hienoja siltoja, upea meri ja meillä vielä aurinkoinen ilma. Hiki tuli kuvia näpsiessä ja pikku kävelyjäkin tehdessä. Juteltiin muidenkin suomalaisten motoristien kanssa. No, hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tuo tie. Siitä oli vielä matkaa Kristiansundiin parikymmentä kilometriä, jonka aikana tuli täyteen tällä reissulla ajettuna 2000km.
Kristiansundiin pääsee ajamalla Atlantic tunneliin, joka on lähes 6 km pitkä ja kulkee meren alla enimmillään 265 m syvyydessä. Ja matkan ainoa maksullinen tunneli, hinta oli 105 kr. Luulin, että noita maksullisia olisi ollut enemmän, hyvä näin.
Löysimme helposti hotellimme ja eikun kunnon suihkuun. Sitten oli aika hakea jostain ruokaa ja sitä löydettiin rannassa. Ei mitään erikoista, mutta nälkä lähti. Oltiin molemmat kummasti väsyneitä, eikä jaksettu oikein muuta, joten hotelli kutsui. Ilta menikin lopuun lepäillessä ja katsoessa tv: sta Putinin ja Trumpin tapaamista Suomen kanavalta 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti